Ensimmäinen viikko

Saavuin Berliiniin tasan viikko sitten, joten tänään on selvästikin aihetta juhlaan. Eilen jo vähän juhlistettiin ensimmäistä viikonloppua Berliinissä. Viikko on mennyt koulussa käydessä, Berliiniin tutustumisessa ja metrolla ajellessa. Kun viimeksi kirjoitin, että täällä oli kylmä,niin nyt on tosi kylmä ja myös lunta. Uskon kuitenkin vakaasti, että kevät saapuu kahden viikon sisällä! Suihkutossut on vielä löytämättä.







Talvi

 

Kaupunki alkaa koko ajan hahmottua paremmin, ja aivan huippua on se, että kaikkialle pääsee tosi nopeasti ja kätevästi metrolla. Ollaan käyty joka päivä vähän eri asuinalueilla syömässä ja kiertelemässä, joten on jo vähän kuvaa Berliinin monipuolisuudesta. Tapasin kahvilla keskiviikkona zürichiläisen miehen, joka oli asunut Berliinissä joskus vuosia sitten. Hän neuvoi pariin tosi mahtavan kuuloiseen paikkaan, jotka pitää käydä ehdottomasti katsomassa. Kreuzberg ja Prenzlauerberg on vielä sellaiset paikat mihin tulee ehdottamasti tutustua vielä tarkemmin. Saimme neuvoja myös torstai-iltana, ja silloin berliiniläiset kertoivat, että Voltastrassella tällä hetkellä "todella tapahtuu". Se on ihan asuntoni vieressä, joten olin siellä kiertelemässä eilen illalla, eikä siellä ollut yhtään mitään. Lapsiperheitä ja toimistoja näin, muutaman urheilubaarin, mutta ei muuta. En todellakaan tiedä mistä ne miehet puhuivat. Tai sitten kaikki paikat ovat berliinimäiseen tapaan todella piilossa, eikä niitä löydä, jos ei todella tiedä niiden olemassaolosta. Tälläisessä päikassa kävimme eilen illalla, sekin oli ihan "asuntoni" lähellä. Kerrostalossa oli katutasolla hissi, missä ei lukenut mitään, ei ollut minkäänlaista mainosta, ei yhtään mitään. Veera kuitenkin tiesi, että baari on siellä, joten kun menimme illalla hissille siellä oli portsari ja hissi vei meidät maan alle aivan uskomattoman jännään baariin.

 



Hissi klubille

Tänään on luvassa Est Side Gallery. Se on paikka, missä on vanhaa muuria vielä vähän pystyssä ja niihin on taiteiltu eilaisia kuvia. Ainut miinuspuoli on, että pitää hengailla ulkona, mutta olen jo vähän oppinut kerrospukeutumaan täällä. Huomenna mennään markkinoille Mauer Parkkiin ja varmaankin myös brunssille;)) Odotan sitä jo valtavasti, sillä viime sunnuntaina näin täällä aivan ihania brunssipaikkoja.

 

 

Ensi viikolla on luvassa viimeinen viikko kielikoulua ja työhaastattelu. Työhaastattelu on johonkin turisti-infopaikkaan ja menen sinne varmaankin yksin, kun vaihtoehtona on ottaa joku toimistolta myös mukaa. Vähän niinkuin henkiseksi tueksi ja vähän tulkiksi, mutta olen päättänyt kuitenkin mennä yksin. Pitää vähän nyt lähipäivinä harjoitella saksan taitoja, etten anna ihan hölmöä kuvaa kielitaidostani. Joka on siis erittäin hyvä jo....:D Nyt lähden viettämään viikonloppuani muurin raunioille!

 

 

saksankieltä kahvin ja kakun kera

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 



Berliinissä vihdoin!

Saavuin Berliiniin jo lauantaina, mutta niin paljon on tapahtunut, etten ole ehtinyt ollenkaan kirjoittaa kuulumisiani. Eli siis, saavuin lauantaina, joskus siinä kello 9 jälkeen, Finnairilla Tegelin kentälle Berliiniin, missä eräs organisaation työtekijöistä oli vastassa. Katharina puhui heti kanssani saksaa, mikä oli aikamoinen shokki, mutta ihan hyvin ymmärsin häntä. Puheen tuottaminen oli vain vielä kovin vaikeaa. Menimme yhdessä bussilla ja metrolla tulevaan asuinpaikkaani Brunnenstrasselle. Katharina selitti vähän asuntolan käytännöistä ja näytti paikkoja. Sen jälkeen matkustimme vielä Alexanderplazille lataamaan mulle oma matkustuskorti, Fahrkarte. Tämä ei kuitenkaan loppujen lopuksi ollut kovin helppoa. Koppi, jossa otin passikuvia ei toiminut ja varasti kaksi euroa ylimääräistä. Kun kuitenkin viimein saimme kuvat, täti lipunmyynnissä ei ollut kovin halukas myymään Katharinelle matkustuskorttiani opiskelijahintaan. Tarpeeksi kauan väitettyään vastaan Katharine sai ostettua lipun ja pääsin asettumaan aloilleni.

Mun kotipysäkki

Ihan asuntolan vieressä sijaiteva muurin muistomerkki.

Päivä oli ollut väsyttävä, sillä olin herännyt kolmelta aamulla, vain parin tunnin yöunien jälkeen, joten menin hetkeksi nukkumaan asunnolle päästyäni. Unet vähän venyivät ja lopulta olin nukkunut reilun neljän tunnin päiväunet. Sinä aikana Iranilainen naapurini oli koputtanut oveeni, ja olisi pyytänyt syömään hänen kanssaan, mutta nukuin tämän ohi. Ovellani oli käynyt myös muutama samassa talossa asuva Leonardo -projektiin kuuluva, mutta en ollut avannut ovea:))) Tapasin heidät kuitenkin myöhemmin, ja sovimme yhteisestä illallisesta. Tapasimme illalla kahdeksan maissa ja menimme syömään kivaan perinteiseen saksalaiseen ravintolaan lähelle Alexanderplazia. Meitä oli joku kymmenkunta, ja kaikki kuuluivat projektiin, paitsi hauska pieni intialianen mies, joka oli vain jonkun naapuri ja oli tullut mukaan. Oli tosi hauskaa ja sai vähän kuvaa mistä projektissa oli kyse ja millaisiin töihin muut olivat päässeet. Paikalla oli suomalaisia, minä ja kaksi muuta, italialaisia, espanjalaisia ja ranskalaisia. Projektissa on myös englantilaisia, mutta he eivät ollee paikalla. Lopulta päädyttiin kahden maissa kotiin ansaituille yöunille.

Ravintolassa

suomalainen Veera

Sunnuntaina kävelin vähän lähikaduilla ja yritin löytää hyvää nettikahvilaa ja kuntosalia, johin voisi ottaa kortin. Lähellä oli paljon kivoja kahviloita ja ravintoloita, joten harmitti kun olin asuntolalla syönyt jo Aldista ostamaani mysliä. No säästyi ainakin rahaa!! Olimme sopineet Leonardoporukan kanssa treffit puoli kahdelta, ja suuntanamme oli keskitysleiri lähellä Berliiniä. Odotin innolla museota, sillä se kuulosti niin mielenkiintoiselta, mutta paikanpäällä saimme kuulla, että kierroksen pitäjä oli kipeänä ja se oli peruttu. Se oli vähän sääli, mutta ehkä palaamme sinne vielä kolmen kuukauden aikana. Jatkoimme Kottbusser Torin alueelle etsimään ruokapaikkaa. Päädyimme persialaiseen ravintolaan. Söin ekaa kertaa elämässäni persialaista ruokaa! Kaikkien ruuat koostuivat lähinnä riisistä ja kasviksista, itse otin annoksen missä oli karpaloita, riisiä ja kanaa, mutta se ei ollut erikoisen herkullinen. Persialainen ruoka ei herättänyt minussa mitään suuria tunteita, ehkä pitää joskus kokea joku laadukkaampi ravintola kunnon kokemuksen saamiseksi. Kävimme kotona kääntymässä, otin lyhyet päiväunet, ja sitten päädyimme lähellä olevaan italiaiseen kahvilaan, Se oli erittäin suloinen ja italialaiset tyttömme sanoivat, että paikka oli suoraan kuin italiasta. Yhden päivän aikana tuli koettua monta kulttuuria siis!

Jättitiramisu italialaisessa kahvilassa

Maanantaina, tänään, luvassa oli kielikoulun aloitus. Lähdimme Brunnenstrasselta vähän vaille kahdeksan aamulla. Matkustin yhdessä samassa talossa asuvan italialaisen tytön kanssa, joka oli töissä organisaatiossa. Tapasimme Veera ja Chiaran metroasemalla, sillä he asuvat toisessa organisaatiossa, ja menimme yhdessä kouluun. Aluksi meidät testattiin, jotta heidän olisi helpompi sijoittaa meidät tasoryhmiin. Kirjallisen kokeen jälkeen sijoituin B1 -ryhmään, jossa oli kaksi poikaa Turkista ja kaksi tyttöä, toinen oli Australiasta ja toinen Liettuasta. Koulu kesti neljä tuntia ja siihen kuului yksi 15 minuutin tauko. Koulu oli tosi tosi hyvä, ja jo neljän tunnin jälkeen tuntui, että saksani oli parantunut hirmuisesti. Kahdessa viikossa voi tapahtua ihmeitä!!! Koulun jälkeen menimme toimistolle käymään, ja hoidimme käytännönasioita Katharinan kanssa.

 

Kielikoulun piha

 

Toimistolta suunnistimme kauppakeskus Gesundbrunneen, sillä monia perusjuttuja puutti huoneistamme. Ostoslistallani oli suihkutossut, sillä suihkussa oli paljon tummia karvoja. Veikkaan niitä naapurini rintakarvoiksi. Myös käsisaippua ja leivinpaperi olivat listalla, ja ne löytyivät hyvin halpakauppa Aldista. Kauppakeskuksesta suunnistimme nettikahvilaan suurten kassiemme kanssa. Internettiä minulla ei vielä ole, enkä luultavasti hankikaan sitä asunnolle, vaan kännykkän. Laskelmiemme mukaan se tulee halvemmaksi. Nyt on kuitenkin aika vielä kotitehtäville, joita tuli paljon!!! Tervetula käymään kaikki joilla on aikaa ja halua, Berliini on kiva!

Menossa Knaipeen

 

 

 

 

 

Viimeinen päivä

Tänään on siis lähdön aatto, ja paljon olisi vielä tehtävää. Eilen oli tarkoitus pakata vähän enemmänkin, mutta laiminlöin velvollisuuksiani. Ihan tietoisesti siirsin väistämätöntä seuraavalle päivälle. Eilen oli kuitenkin ystävänpäivä ja penkkaritkin vielä. Illalla oli myös ystävien kanssa jo aikaisemmin sovittu viini-ilta. Myös Börs -yökerhossa pyörähtäminen oli ihan hauskaa, eikä ilta venynyt liian myöhään, mutta nyt olisi siis pakko viimeinkin pakata kaikki tavarat laukkuun ja valmistautua lähtöön ihan fyysisestikin.




Tilanne nyt

Toisin kuin moni minut tunteva voisi kuvitella, laukkuni on puoliksi tyhjillään vielä.Vaatekaapista ei vaan tunnu millään löytyvän niitä luottovaatteita, jotka sopisivat kaiken kanssa. Kyllä laukun sisältö alkaa kuitenkin pikkuhiljaa muotoutua. Kirjat ovat muodostuneet ehkä suurimmaksi ongelmaksi. Tekisi mieli ottaa mukaan monta saksan kirjaa, viisikiloinen sanakirja, pääsykoekirja ja useita romaaneja.. Kolmen kuukautta on kuitenkin lyhyt aika, joten ehkä olisi aika taipua johonkin kompromissiin itseni kanssa. Pääsykoe on kuitenkin ehdottomasti tärkeyslistan kärjessä, joten ehkä romaanit jäävät kotiin odottamaan.

Aika alkaa käydä vähiin, sillä myös tälle päivälle on varattu ohjelmaa. Tiedossa on vielä perheen kanssa läksiäisateria ravintolassa sekä ystävien hyvästelyä. Nyt on siis todellakin aika toimia. Lähtöön on joku 14 tuntia. Aika villiksi menee touhu.


Jee blogi!

Olen lähdössä vähän alle kolmeksi kuukaudeksi Berliiniin työharjoitteluun. Olen menossa nuorisojärjestö allianssin kautta ja ohjelma on nimeltään Improving Intercultural Competence, eli siis ILE, joka toimii EU:n Leonardo da Vinci -projekin alla. Oleskelun kesto on 11 viikkoa, josta muutama ensimmäinen viikko on kielikurssia. Päätin perustaa blogin, jotta voisin kirjoitella ajatuksiani vähän ylös ja myös sen takia, että ystävät/läheiset/ketkä vaan saisivat kurkata vähän elämääni Berliinissä.

Lähtö on siis lauantaina 16.2, konkreettisesti ylihuomenna. Tosin lähden Turusta kohti Helsinki-Vantaan -kenttää klo 4 aamulla, joten voisi melkein kuvitella, että lento olisi jo huomenna. Jännitin vielä viime viikolla lähtöä jonkin verran. Varmaankin siksi, että tiesin melko vähän siitä mihin olin joutumassa, tai tässä tapauksessa kyllä pääsemässä. Lähetin viime viikolla sähköpostia toiselle projektiin osallistuneelle henkilölle, joka oli ehtinyt viettämään jo reilun kuukauden Berliinissä. Onnekseni hän vastasi nopeasti ja sain tällä viikolla, lähtöviikollani, tietää jo vähän mitä odottaa. Jännitin ehkä eniten sitä, että soluhuoneeni olisi jossain kaukana Berliinin keskustan vilinästä ja myös sitä, että kuinka paljon muita projektiin osallistuneita olisi samaan aikaan Berliinissä. Sain kuitenkin kuulla, että asumus on mainiolla paikalla ja ihmisiä on paljon ja vielä monesta maasta!! Eli nyt täytyy ainoastaan huolehtia pakkaamisesta, vaikka sekin on jo melko hyvissä kantimissa. Vielä on hetki aikaa hyvästellä läheisiä ja viettää aikaa ystävien kanssa, jonka jälkeen seikkailu jo alkaakin! Jee pian Brunssi on Berliinissä!