Sunnuntaina

Hallo! Tänään vietän viimeistä sunnuntaitani ja vielä töissä! Wuhuu, neljä tuntia täällä vietetty ja kuusi asiakasta ollut. Viimeinen viikko Berliinissä on käsillä ja se on erittäin työntäyteinen. Kyllä sitä aikaa löytyy kuitenkin muullekin, toivottavasti.
Viikonloppu on ollut yhtä läksiäisjuhlaa, sillä monet leonardolaiset ovat suuntaamassa kotiin ensi viikon aikana.Perjantaina vietimme suuret läksiäiset  koko joukon voimin ja kaikki olivat tuoneet jotain perinteistä ruokaa omasta maastaan. Sain siis maistella suklaasalamia, espanjalaista salaattia ,ranskalaista kakkua ja niin edelleen. Leivoimme Veeran kanssa korvapuusteja ja ne oli ihan ok. Joku puuttui ja olemme päätyneet siihen, ettei voita ollut riittävästi.. Surullista kyllä hyvästellä kaikki kamut täällä.
Ensi viikolla koittaa vappu ja saan kokea saksalaista vapputunnelmaa. Olen kyllä töissä niin viimeisen kuin ensimmäisenkin päivän, mutta eihän se nyt niin haittaa. Saksalaiset vappukekkerit ovat kuulemani mukaan aluksi varsin suomalaisten kaltaiset(juhlitaan ja syödään), mutta sitten loppupäivästä aletaan mellakoitsemaan. Ja pukeudutaan myös noidiksi, en kyllä tiedä miksi. Hauska nähdä kyllä!
Kotimatka koittaa siis perjantaina ja sitä ennen pitäisi pakata ja siivota ja kaikkea. Apua. Harkitsin myös tavaroiden lähettämistä postitse Suomeen, mutta luovuin siitä ja toivon mukaan laukku pysyy 20 kilossa. Toisaalta ihan kiva päästä Suomeen internetin ja puuron pariin, mutta vähän tulee ikävä iranilaista naapuriani ja Berliiniä. Vielä on kuitenkin pari päivää jäljellä täällä touhuta, joten aika ottaa kaikki irti. Ja elää hetkessä. ja mitä näitä nyt on... Jee näkyy ensi viikolla!

Kesä!

Kaiken kylmyyden ja tuulen jälkeen Berliiniin saapuikin kevään sijasta kesä! Loppuviikosta piti kulkea vielä talvitakki päällä ja seuraavan viikon alussa olikin jo yli 20 astetta. Kaupunki on ihan erilainen kuin hetki sitten. Kaikilla ravintoloilla ja kahviloilla on pöydät ulkona ja puistot ovat täynnä ihmisiä. Pyöräilijöitä on tosi paljon ja joka paikassa. Tosi hienoa ja kaunista on kyllä. Varmaan tämä on siksi niin vaikuttava näky, koska Berliini on ensimmäinen kaupunki jonka nään lämpimänä vuodenaikana. New Yorkin ja Lontoon talvimyrskyt olivat ihan jees myös, mutta tämä lämpö nyt ihan kivaa vaihtelua.  Maanantaina vietin vapaapäivää ja nautin lämmöstä vähän liikaakin, sillä paloin totaalisesti naamasta. Myyjäkin koki kaupassa tehtäväkseen huomauttaa kuinka palanut olin.

 Viime päivät ovat menneet lähinnä töissä ja vapaapäivinä lukien ja kaupunkia kierrellen. Tänään tasan kaksi viikkoa kotimatkaan. Aikamoista!  Paljon pitäisi vielä nähdä ja kokea.  Alkaa vähän tuntua, että päivät loppuvat kesken. Tai ainakin vapaapäivät. Kotiinpaluu on ihan mukavaa, mutta pitää myös kohdata todellisuus ja se oikea elämä. Se on aika jännittävää. Monenlaiset haasteet odottavat Suomessa kyllä, pakko myöntää. Kyllä myös odotan, että aamulla saan syödä puuroa aamupalaksi. En ole oikein muroihmisiä kuitenkaan.

Viikonloppuna (mulla on sunnuntai vapaa!!) on tarkoitus mennä vähän juhlimaan, sillä monet ovat lähdössä kotiin kahden viikon sisällä. Eli siis kova punnitseminen huomenna missä on parhaat bileet ja minne kannattaa mennä. Sunnuntaina taas luvassa on brunssi, ehkä jopa ulkona jos ilma sallii. Sekä se on myös viimeinen sunnuntaibrunssi, sillä viimeisenä sunnuntainani olen töissä. Viimeisenä viikonloppuna suunnitelmissa on mennä Postdamiin, kaupungin ulkopuolella sijaitsevaan "kylään" vierailulle ja tarkastamaan siellä oleva Schloß Sanssouci. Paljon on siis vielä tekemistä. Pian pitääkin ruveta jo jännittämään kuinka paljon matkalaukku painaa ja mitä ostaa tax-freestä. Ihan hulluutta miten nopeasti aika kuluu!!

Ciao, bis Bald!:))

Vieraita

Jee Berliinissä on vieläkin hauskaa ja se tulee tutummaksi hetki hetkeltä! Nyt kevät on vihdoin vähän tullut tännekin, ainakaan lunta ei ole enää! Aika kuluu ihan älyttömän nopeasti, ja nyt onkin aikaa jäljellä Saksassa enää alle kuukausi. Ihan hullua kyllä. Luulin aikaa olevan vielä paljon jäljellä, mutta nyt tuntuu, että täytyy ruveta jo tuliaisostoksille. No ei vielä sentään...:)

Kaksi viikkoa ovat menneet niin kovin nopeasti siitäkin syystä, että sain tänne mainioita vierailijoita! Pääsiäisenä vietimme perhelomaa äidin ja isän kanssa, söimme paljon vietnamilaista ja kävimme museoissa. Oli tosi kivaa seikkailla turistin kengissä ja näyttää kaupunkia, vaikka vieraat olivatkin paljon Berliinistä jo nähneet. Kohokohdat olivat varmaankin tanssishow TIPI:ssä (josta olin haaveillut jo paljon etukäteen), Berlin Unterwelten -kierros, jossa esiteltiin toisen maailmansodanaikaisia bunkkereita ja modernin taiteen museo Neue Nationalgelleri. Pakko myöntää kyllä, että oli DDR -moottoripyörämuseokin ihan viihdyttävä. Kaikenkaikkiaan mainio viikonloppu ja oli tosi hauskaa nähdä tuttuja, vaikka kävivät tutut vähän rikoksen poluillakin täällä. Ja söimmehän me  myös hummeria Kadewessä. Mainio vkl siis! Vähän raskas kylläkin, sillä samaan aikaan vietimme myös ystävän läksiäisiä, joten yöunet jäivät vähille.

Perheloman jälkeen vuorossa oli lemmenloma. Mikael tuli seuraavana viikonloppuna käymään ja tämä vkl keskittyi enemmän yöelämän ja nähtävyyksien tarkasteluun. Päädyimme perjantaina vahingossa jonkun yksityisbileisiin etsiessämme jotain hämärää klubia, missä muut Leonardo -ihmiset olivat. Eihän se haitannut, sillä paikka oli aivan upea ja siellä oli halvat hinnat ja hyvää musiikkia. Löysimme kyllä pimeän kujan toisesta päästä lopulta sen oikeankin klubin, joka osoittautui 8 Mile -tyyppiseksi rapluolaksi. Molemmat paikat olivat kyllä aivan loistavia ja oli oikein berliiniläinen ilta! (Tarkoittaen, että hengailimme hämärissä paikoissa ihmeaikoihin yöstä.) Tänäkin vkl:na keskityimme syömiseen aika hyvin ja testasimme kaksi aivan mahtavaa brunssi/aamupalapaikkaa. Täällä brunssitarjonta on aivan uskomaton ja kaikki on vielä niin halpaa Suomeeen verrattuna! Lauantaina keskityimme Prenzlauerbergin alueeseen ja kävimme siellä syömässä Frida Kahlo -nimisessä mexikolaisessa ravintolassa, josta siirryimme viereiseen ravintolaan drinkeille. Prenzlauerberg oli vastaus illallistoiveisiimme, sillä perjantaina kärsimme pahasta kebabista Kreuzbergissä. Lauantaina koimme myös berliiniläisen tapauksen, jota en ollut kokenut vielä, mutta josta olin  kuullut kyllä aikaisemmin. Jonotimme kivalle klubille (Katerholzig -nimiselle), jossa olin käynyt jo kerran aikaisemmin ja emmekä päässeet sisään. Portsari sanoi vain " ei tänä iltana" ja kun tiedustelin syytä, hän vastasi "siksi". Johan oli outoa! Berliinissä monet baarit ja klubit ovat erittäin valitsevaisia asiakkaittensa suhteen, eikä lauantai-iltana joka paikkaan pääse sisään, jollei ole saksalainen, hyvin pukeutunut, varakas tai jotain muuta. Tällä kertaa en tiedä mitkä olivat kriteerit, sillä edessämme olevat saksalaiset pojat eivät myöskään päässeet ja  kaikkea muutahan me olimme;). No eipä se haitannut, sillä onhan täällä tarjontaa yöelämässäkin. Jatkoimme siis matkaa Friedrichschainiin.

Näimme paljon vkl:n aikana, paljon mitä en ollut nähnyt aikaisemmin. Suuri toiveeni toteutui ja kävimme Reichstagissa, joka on niin kuin Saksan eduskuntatalo. Rakennus oli aivan mahtava ja kupolista oli aivan mainiot näkymät Berliiniin!! Suosittelen kaikille täällä käyville. Käynti pitää varata etukäteen netistä ja sinne mennessä on lentokenttämäinen tarkastus metallinpaljastimineen. Suuri arvoitus oli maksaminen. Luulin, että käynti maksaa jotain, mutta kuitenkaan missään vaiheessa meiltä ei pyydetty mitään.. Ehkä se olikin ilmainen, mikä mukava yllätys tämä olikaan! Näimme myös monta eläintä, sillä kävimme lännen eläintarhassa. Ja pääsihän Mikael poseeraamaan Marlene Dietrichinkin kanssa. Vietimme siis aiiivan uskomattoman viikonlopun!

Nyt on siis aika herätä siihen, että alle kuukausi aikaa täällä ja kevät tuloillaan! Pitää siis ottaa kaikki irti vielä kun on aikaa, ja keskittyä hengaamaan saksaystävien kanssa. Olisi kiva nähdä myös naapureita, en tiedä missä ne kaikki oikein hengailevat. Mukavaa iranilaisystäväänikään en ole nähnyt aikoihin! Myös töitä pitää tehdä, mukaanlukien koko ensi vkl. Kaiken hauskan jälkeen on ehkä aikakin saada vähän arjesta kiinni. Tänne kuitenkin kuuluu siis pelkkää hyvää ja kevättä! Myös kevättakki on nähnyt jo päivänvalon. Ou jjee!

Hauskaa!!

Viime viikonloppu oli hauska. Oli paljon hauskaa ja suurta hauskaa.
Tänään työpäivä oli hauska. Pääsin aikaisin.
Eilinen illallinen oli hauska. Otettiin lahjaksi tuoppi ja pääsiäiskoriste, sillä tarjoilija oli kovin töykeä.
Viimeiset pari tuntia ovat olleet hauskat. Hain koululaiseksi.
Seuraavat kaksi viikonloppua ovat hauskat. Saan kivoja vieraita.
Ilmakin on hauska. Ei edes pakkasta vaan nolla astetta.
Töissä muutenkin mukavaa ja mukavat frendut.
Ja onhan kaupunkikin hauska.

Tosi kiire kaiken kanssa ja netti on kortilla, joten vain pari hauskaa asiaa nyt.

Monenlaista musaa

Tänään vietän sunnuntaita töissä, mutta se ei haittaa, sillä kaikki on muutenkin kiinni tänään. Sunnuntaisin Berliinissä kuuluu käydä brunssilla, museoissa ja ehkä markkinoilla, mutta muuten on kyllä kaikki paikat kiinni täällä suurkaupungissa. Vähän oudolta tuntuu, sillä on kuitenkin tottunut siihen, että sunnuntaina pääsee edes kauppaan. Saksassa ei kuitenkaan pääse.

Viime viikolla käytiin Stasimuseossa, kun muutamalla muullakin oli vapaapäivä viikolla. Se oli tosi mielenkiintoinen ja iso myös. Vähän liikaa oli ehkä luettavaa saksaksi, mutta ihan ymmärrettävää, sillä museossa kuitenkin oltiin. Muut vierailijat olivat erittäin huvittavia. Sillä he olivat kaikki etelä-saksalaisia, bayerilaisia ja pukeutuneet kansallisasuihin. Kaikilla oli sulkahatut ja liivit ja kaikki. He olivat myös suuri nähtävyys museossa minulle.Keskiviikkona käytiin työkaverin kanssa myös konsertissa. Illalla oli Stereophonicsin keikka Kultubrauereissa, missä siis myös työskentelen. Juteltiin konsertin poken kanssa, kun he alkoivat järjestellä konserttia täällä, ja hän lupasi päästää meidät sisään ilmaiseksi. Ikinä ennen en ollut kuullut kyseisestä bändistä, mutta olihan se hyvä. Nyt taidan olla vähän fanikin jo.

Perjantaina tehtii ruokaa yhdessä ja hengailtiin toisessa asuntolassa Weddingissä. Se oli tosi kivaa, sillä paljon käydään ulkona syömässä, niin oli kiva isolla joukolla tehdä ruokaa. Italialaiset vastasivat menüstä ja tarjolla oli kuskusta ja vihanneksia sekä bruschettoja,ja illemmalla oli vielä vodka-appelsiinimenudrinkit, kaikki tämä 3,50 e/hlö. Ei paha. Muut jatkoivat vielä Berliinin yöhön, mutta luovutin ja menin kotiin, sillä seuraavana päivänä oli töitä. Lauantaina illalla maistoimme Berliinin parhaimmiksi kehutut falafelit Friedrichshainissa ja katselimme vähän ympärillemme alueella. Friedrichshainissa on aivan mahtava hylätty tehdasalue, missä on klubeja ja baareja ja muutama ravintolakin. Kun alueen ohi kävelee, ei tiedä yhtään, että siellä voi olla jotain. Alue vaikuttaa vain hylätyltä paikalta, joka on täynnä graffiteja. Kävelin tehdasalueen ohi viime viikolla päivällä, enkä tajunnut yhtään, että kyseessä oli se paljonpuhuttu bailupaikka. Kävimme yhdellä Clubilla kääntymässä, ja tämä alue oli kyllä sellainen, että täytyy uudelleenkin nähdä.

Tänään aamulla sain kokea nautinnollisen herätyksen. Indonesialainen naapurini soitti kovaa ennen kahdeksaa aamulla jotain soitinta. Ei kitaraa, eikä bassoa, vaan varmaankin jotain niiden kaltaista kansallissoitinta. Hän myös selvästikin harjoitteli jotain, sillä hän toisti samaa rimputusta uudelleen ja uudelleen. Pidän musiikista ja arvostan suuresti ihmisiä, jotka soittavat jotain ja näkevät vaivaa harrastuksensa eteen. Tämä oli kuitenkin vähän liikaa. Naapurini soittaa joskus kitaralla James Bluntia ja laulaa ja Coldplaytakin hän on soittanut, se on erittäin mukavaa ja kuuntelen tätä ihan innoissani seinän takana. Kansallissoittimet hän voisi kuitenkin jättää kotiin, tai sitten ottaa vähän rauhallisemmin. Tänään aamulla pelkkä indonesialainen kansallissoitto ei riittänyt, vaan iranilainen naapurini pisti popin täysille yhdeksän maissa kostaakseen indonesialaiselle. Joten siis yhdeksältä asunnossamme oli täysi meno päällä. Onneksi olin muuutenkin menossa töihin, eikä ollut vapaa viikonloppu. Silloin ei olisi hyvä heilunut.Tällaista meininkiä tänään Brunnenstraßella neloskerroksessa.

Päivitys työelämästä

Töissä on hauskasta. Työaika on 10.30-19.30, eli aikamoinen. Olen tottunut ennemminkin menemään aikaisin töihin ja pääsemään poiskin joskus, mutta nyt vietän koko päivän töissä. Ei sinäänsä haittaa yhtään, sillä niin tekevät muutkin. Ja täällä on hyvää seuraa myös. Täällä Saksassa on melko pitkät päivät tai sitten töihin mennään myöhemmin, mutta siis melkein kaikki muutkin ovat töissä illalla pitkään, kuuteen seitsemään asti arkisin.

Asiakkaat tulevat tänne kyselemään tosi erikoisia kysymyksiä. Tietoa halutaan milloin Acapella -laulajista ja milloin taas pyöräretkistä Berliinistä Hampuriin. Joskus ihmiset tulevat vain lämmittelemään sisälle. Oma lukunsa ovat taiteilijat, jotka tulevat salaa laittamaan omat esitteensä muiden esitteiden eteen saadakseen enemmän huomiota turisteilta. Kaikenlaista. Vielä asiakkaita on melko vähän, joten meille jää töissä enemmän aikaa muuhun. Blogin kirjoittamiseen esim..::) Työajalla voi myös käydä museoissa ja tutustua lähialueeseen. Olenkin viettänyt muutaman työpäivän museoissa. Keväällä haluan ehdottomasti osallistua Berlin on Bike -firman pyöräretkelle. Berlin on Bike sijaitsee myös Kulturbrauereissa, joten voimme osallistua retkille maksutta. Retkivaihtoehdot olivat ihan mahtavia, eniten ehkä kiinnostaa "Yöretki" tai "Kreuzberg ja joenvarsi" -retki. Kunhan vain lumi sulaisi ja kevät alkaisi. Se on vielä täällä vielä vähän vaiheessa.

Töissä myös oppii joka päivä jotain uutta, lähinnä kieltä. Se on erittäin hyvä, sillä sillä suunnalla sitä oppia tarvitaankin.

Terveisiä kaikille työssäkäyville.

Kummallisia asioita

Juhani Palmun maalaus kielikoulun seinällä, whaat?

Ensimmäinen työviikko on ollut jännä, ja mukaan on mahtunut myös kummallisia asioita. Maanantaina menin toimistolle töihin ensimmäistä kertaa ( voin siis työskennellä joko toimistossa tai sitten info-pisteessä) ja pomo näytti kahteen otteeseen missä käytävällä on palosammutin?!?!? Miksi? En todellakaan tiedä, ehkä paloturvallisuus on täällä Saksanmaalla heikkoa tai jotain. Minusta tämä oli erittäin epäilyttävää kaikin tavoin.
 Työskentely toimistolla takkuili hieman, sillä siellä puhuttiin niin nopeasti saksaa, etten pysynyt oikein kärryillä. Jotain tehtäviä en oikein ymmärtänyt, mutta ehkä sitten ensi kerralla selitetään hitaammin:D Viikonloppuna, eli nyt, on Berliinissä maailman suurimmat kansainväliset matkailumessut, nimeltään ITB. Tämä tarkoitti toimistolla kiireitä, sillä ITB on niin iso juttu, joten pussitimme Herr A:n kanssa satoja postikortteja messuille vietäväksi. Se oli ihan hauskaa, tosin tunsin oloni hiukan tehdastyöläiseksi, mutta tehtävä oli ainakin selkeä... :D

Viikon kohokohta on totisesti ollut tiistai! Tiistaina olimme työporukan kanssa katsomassa varieteeta Rosenthalerstrassella. Työpaikka maksoi koko shown ja se oli kaiken lisäksi vielä aivan uskomaton! Varieteen nimi oli dUMMY, ja siinä oli yhdistettynä elektroa, klassista ja tosi taitavia tanssijoita, tai esiintyjiä, en tiedä kumpia ne olivat. Yksi kyllä vähän liiankin notkea tyttö, teki vähän pahaa katsoa. Mutta siis aivan uskomaton show, ja mitään tämänkaltaistakaan en ole koskaan nähnyt. Koko loppuviikon olen ollut ihan huumassa, kun varietee oli niin hyvä!:)

Lihapullakeittoa Vietnamilaisessa viime viikolla

Martin Klippenberg

Mao

Berliinin katumaisemaa

Eilen minulla oli vapaapäivä ja, koska kaikki muut ovat töissä arkena, vietin päivän turistina. Niinpä siis lähdin aamulla kävelemään Hamburger Bahnhofille päin. Hamburger Bahnhof on entinen metroasema ja nykyisin suuri taidemuseo. Lippu kaikkiin näyttelyihin maksoi 7euroa opiskelijakortilla (todellinen opiskelija olenkin:)), mutta se oli sen arvoista. Näyttelyitä oli varmaankin jotain 7, ja kaikista kiinnostavin oli Martin Klippenbergin näyttely. Klippenbergin näyttely kattoi varmaan puolet koko museosta. Kiinnostavaa oli myös nähdä Andy Warhollin töitä, varsinkin kuuluisa teos Maosta, joka oli muuten aivan valtava. Se vei koko seinän verran tilaa, vautsi vau! Vietin museossa reilut kaksi tuntia ja suosittelen paikkaa kaikille, se oli erittäin mielenkiintoinen!! Jatkoin matkaa Rosenthalerplatzille sillä halusin käydä Rosenhöfellä, joka on siis yksi näistä Berliinin vaikuttavista sisäpihoista. Siellä oli kauppoja, ravintoloita ja vaikka mitä. Eikä sinne eksy, jollei paikkaa tiedä. Joten täällä kannattaa aina kurkistaa porteista sisään ja mennä pihoille, sillä sieltä löytää usein vaikka mitä jännittävää! Turistipäivässäni oli yksi iso miinus ja se oli ruoka. Menin kahvilaan, jonka erikoisuutena oli bagelit. Söin bagelin, se oli pahaa. Tarjoilija oli töykeä ja koko setti vielä tosi kallis. Älkää ikinä menkö Rosenhöfeä vastapäätä olevaan kivannäköiseen kahvilaan, se ei ole hyvä. Muuten oli tosi hyvä päivä ja illalla näin vielä Genian ja menimme sushille. Ravintolassa  lautaset liikkuivat hihnalla, ja siitä sai valita mieleisensä. Eri värit tarkoittivat eri hintoja, ja jos summaksi tuli yli 19.90 siirtyi suoraan "all you can eat" buffettiin. Eli siis söimme tietenkin sen kaksikymppiä, ja maistelimme kaikenlaisia annoksia ja kahdet jälkiruuat vielä.Tosi kiva paikka! Tarjoilija oli vain hieman limainen, mutta eipä siinä sitten. Tiedän erään pariskunnan, joka tulee Berliiniin minua tervehtimään ja luulen, että tämä kyseinen ravintola on erittäin paljon heidän mieleensä!
Kävin myös Kreuzbergissä kääntymässä eilen ja se on kyllä ihan uskomaton paikka. niin paljon eri kulttuureja ja niin eläväinen osa Berliiniä. Kävelin siellä paljon ympäriinsä ja näin enemmän Turkkia, kuin koko Turkin lomallamme Elinan kanssa viime kesänä. Kävin eräässä kahvilassa ja söin kuuluisaa turkinherkkua baklavaa. Huvittavinta oli se, että kahvilassa oli viisi turkkilaista sanomalehteä ja yksi saksalainen.. Kreuzberg on siis todellakin pieni osa Turkkia Berliinissä.

Saavutuksia sushilla, varmaan puole lautasista...:D

Huomenna on vielä jännä päivä, sillä tulen ekaksi töihin infoon, josta jatkan iltapäivällä ITB -messuille. Tosi jännää messut ovat siis tosi suuret, 12 hallia matkailua kahdessa kerroksessa. Meillä on TIC:n kautta siellä piste "Berliinin osat" -alueella, ja menen sinne siis töihin iltapäiväksi!! Tosi jännää! Hieno tilaisuus myös päästä messuille ilmaiseksi, jee! Vähän tylsää toisaalta olla töissä lauantaina, kun muut ovat vapaalla, mutta onhan sitten sunnuntai vapaa. Todella jännityksellä odotan huomista ja messuja, ja löydänkö sinne loppujen lopuksi ollenkaan!

Loma ohi, arki alkaa

Noniin! Nyt on siis mennyt kaksi viikkoa Berliinissä!! Piti jo muutama päivä sitten keräillä ajatuksiani tänne, mutta tietokone olikin toista mieltä, eikä ollut ollenkaan yhteistyökykyinen. Tosi nopeasti on mennyt, tuntunut ihan vain muutamalta päivältä. Jotkut elämän reaaliteetit kuitenkin muistuttavat, että ihan 14 päivää on täällä vietetty. Ei ole yhtään puhtaita vaatteita, on pitänyt joka päivä pestä pyykkiä, mutta en ole vieläkään pessyt. Olen kerran vienyt roskat. Roskapussi odottaa ovenpielessä, mutta koskaan ulos mennessä se ei tartu mukaan kuitenkaan.. Olen tavannut muutkin kuin iranilaisen naapurini ainakin kahdesti. Lempimyslikin on jo löytynyt kaupasta.

East Side Gallery - Pätkä muuria, johon on tehty mainioita taideteoksia.

Markkinat Mauerparkissa, tarjolla oli kaikkea vaatteista ruokaan. Sää oli vain vähän kurja.

East Side Gallery - se tunnetuin teos

Paljon on tapahtunut! Sunnuntaina käytiin kirpputorimarkkinoilla Mauerparkisa, ja sinne pitää mennä uudestaankin, seuraavaksi kuitenkin kun on vähän lämpimämpi. Kielikoulu on ohi, ei enää ollenkaan aktiivista opiskelua, vaan käytännönsaksaa töissä. Ostin kyllä kielioppikirjan, joka on täynnä harjoituksia, joten ehkä opin vielä jotain. Juhlistimme kielikoulun päästöstä yhdessä luksusjäätelöpaikassa Postdamerplatzilla. Jäätelö oli aivan liian iso ja kallis, mutta eilinen ravintolassakäynti tasoitti tilannetta, sillä tarjoilija unohti ottaa maksun minulta... :)) Olin tiistaina työhaastattelussa TIC -nimiseen turisti- ja kulttuuri-infoon.(Olin vähän aikaisin menossa haastatteluun, joten etsin kahvilaa toimiston ympäristöstä. Siellä oli kuitenkin vain Biergarteneita. Ajattelin olisiko saksalaista mennä suoraan kaljalta työhaastatteluun. Luovuin kuitenkin ajatuksesta kun löysin sittenkin kahvilan lähistöltä, ja join vain tuorepuristettua porkkanamehua:D:D) Haastattelu meni ihan mukavasti. Haastattelija puhui pelkkää saksaa ja ymmärsin ihan hyvin, puhuminen on vain vähän vaikeaa. Hän kysyi jos voisin jo tällä viikolla aloittaa, en kyllä oikein tajunnut miksi, mutta kuitenkin olen ollut töissä jo kaksi kertaa tällä viikolla koulun jälkeen. Ymmärrän työtekijöitä hyvin ja kaikki, jotka olen tavannut ovat olleet erittäin mukavia. Paljon on kuitenkin opittavaa! Asiakkaiden kysymykset koskevat enimmäkseen tulevia konsertteja ja näyttelyjä, joten pitäisi olla hiukan ajan tasalla. Olen kuitenkin erittäin iloinen työstä, sillä opin tuntemaan Berliiniä ihan toisella tavalla työskennellessäni tuolla. Ja menen myös tänään töihin! Jee jee!

 

Eilen käytiin erittäin erikoisessa museossa. Lapsille tarkoitetussa "soivassa museossa". Museossa oli erilaisia soittimia: rumpuja, puhallinsoittimia, erilaisia viuluja ja trumpetteja. Soittimia sai vapaasti kokeilla ja henkilökunta neuvoi miten niitä soitettiin. Jos jollain herää kysymys, että miksi me oikein sinne menimme ,niin siksi koska eräs Leonardo -projektissa oleva työskentelee tässä kyseisessä museossa. Loppujen lopuksi se oli kyllä erittäin hauskaa!! Lapsia oli joku miljoona ainakin, ja kaikki olivat ihan täpinöissä juoksemassa, itkemässä ja kriminalisoimassa soittimia. Sääli käy kyllä vähän ystäväämme, joka joutuu kuuntelemaan sitä melua joka päivä. Pari tuntia oli ihan hauska soitella kaikkea ja katsoa ihan sekavia lapsia, mutta joka päivä.. No way.

Antauduttiin todella musiikille

Täällä Berliinissä kevät on jo tuloillaan! Vähän ainakin. Täällä ollessani olen nähnyt auringon varmaan kaksi kertaa vilaukselta, mutta perjantaista lähtien taivas on ollut kirkas ja aurinko on todellakin paistanut! Olen luopunut villasukista, joita olen tähän asti käyttänyt antaumuksella. Kerrospukeutuminenkin on vähän jäänyt, sillä ei ole enää yhtään niin kylmä. Varmaankin +7 astetta täällä, mutta jäätävä tuuli kuitenkin. Se on varmaankin joku Berliinijuttu se tuuli.

Perjantaina oltiin katsomassa livekonserttia Hermannstrassella. Tai no siis, Veeran tuttu soitti bändinsä kanssa kahvilan takahuoneessa. Konsertti oli mielenkiintoinen, yhtyeessä oli kitaristi, rumpali ja joku puhallinsoitin, en tiedä mikä.. Musiikki oli tosi taiteellista, ja rumpalilla ei kyllä ollut mitään rajoja. Hän selvästikin vei rumpujensoiton aivan uudelle tasolle folioineen ja jalkatekniikoineen. Tästä paikasta jatkoimme Kreuzbergiin klubille, jossa oli rockilta. En tiennyt olevani "rockihminen", mutta klubilla oli hauskaa ja musiikki oli hyvää. Ehkä liikaa Ramsteinia, mutta muuten oikein mukavaa.Sisään maksoi vain kolme euroa, joten sehr gut!


Bändi soittamassa Kusskusscafessa

Veera, minä ja Guenia

Ensimmäinen viikko

Saavuin Berliiniin tasan viikko sitten, joten tänään on selvästikin aihetta juhlaan. Eilen jo vähän juhlistettiin ensimmäistä viikonloppua Berliinissä. Viikko on mennyt koulussa käydessä, Berliiniin tutustumisessa ja metrolla ajellessa. Kun viimeksi kirjoitin, että täällä oli kylmä,niin nyt on tosi kylmä ja myös lunta. Uskon kuitenkin vakaasti, että kevät saapuu kahden viikon sisällä! Suihkutossut on vielä löytämättä.







Talvi

 

Kaupunki alkaa koko ajan hahmottua paremmin, ja aivan huippua on se, että kaikkialle pääsee tosi nopeasti ja kätevästi metrolla. Ollaan käyty joka päivä vähän eri asuinalueilla syömässä ja kiertelemässä, joten on jo vähän kuvaa Berliinin monipuolisuudesta. Tapasin kahvilla keskiviikkona zürichiläisen miehen, joka oli asunut Berliinissä joskus vuosia sitten. Hän neuvoi pariin tosi mahtavan kuuloiseen paikkaan, jotka pitää käydä ehdottomasti katsomassa. Kreuzberg ja Prenzlauerberg on vielä sellaiset paikat mihin tulee ehdottamasti tutustua vielä tarkemmin. Saimme neuvoja myös torstai-iltana, ja silloin berliiniläiset kertoivat, että Voltastrassella tällä hetkellä "todella tapahtuu". Se on ihan asuntoni vieressä, joten olin siellä kiertelemässä eilen illalla, eikä siellä ollut yhtään mitään. Lapsiperheitä ja toimistoja näin, muutaman urheilubaarin, mutta ei muuta. En todellakaan tiedä mistä ne miehet puhuivat. Tai sitten kaikki paikat ovat berliinimäiseen tapaan todella piilossa, eikä niitä löydä, jos ei todella tiedä niiden olemassaolosta. Tälläisessä päikassa kävimme eilen illalla, sekin oli ihan "asuntoni" lähellä. Kerrostalossa oli katutasolla hissi, missä ei lukenut mitään, ei ollut minkäänlaista mainosta, ei yhtään mitään. Veera kuitenkin tiesi, että baari on siellä, joten kun menimme illalla hissille siellä oli portsari ja hissi vei meidät maan alle aivan uskomattoman jännään baariin.

 



Hissi klubille

Tänään on luvassa Est Side Gallery. Se on paikka, missä on vanhaa muuria vielä vähän pystyssä ja niihin on taiteiltu eilaisia kuvia. Ainut miinuspuoli on, että pitää hengailla ulkona, mutta olen jo vähän oppinut kerrospukeutumaan täällä. Huomenna mennään markkinoille Mauer Parkkiin ja varmaankin myös brunssille;)) Odotan sitä jo valtavasti, sillä viime sunnuntaina näin täällä aivan ihania brunssipaikkoja.

 

 

Ensi viikolla on luvassa viimeinen viikko kielikoulua ja työhaastattelu. Työhaastattelu on johonkin turisti-infopaikkaan ja menen sinne varmaankin yksin, kun vaihtoehtona on ottaa joku toimistolta myös mukaa. Vähän niinkuin henkiseksi tueksi ja vähän tulkiksi, mutta olen päättänyt kuitenkin mennä yksin. Pitää vähän nyt lähipäivinä harjoitella saksan taitoja, etten anna ihan hölmöä kuvaa kielitaidostani. Joka on siis erittäin hyvä jo....:D Nyt lähden viettämään viikonloppuani muurin raunioille!

 

 

saksankieltä kahvin ja kakun kera

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 



Berliinissä vihdoin!

Saavuin Berliiniin jo lauantaina, mutta niin paljon on tapahtunut, etten ole ehtinyt ollenkaan kirjoittaa kuulumisiani. Eli siis, saavuin lauantaina, joskus siinä kello 9 jälkeen, Finnairilla Tegelin kentälle Berliiniin, missä eräs organisaation työtekijöistä oli vastassa. Katharina puhui heti kanssani saksaa, mikä oli aikamoinen shokki, mutta ihan hyvin ymmärsin häntä. Puheen tuottaminen oli vain vielä kovin vaikeaa. Menimme yhdessä bussilla ja metrolla tulevaan asuinpaikkaani Brunnenstrasselle. Katharina selitti vähän asuntolan käytännöistä ja näytti paikkoja. Sen jälkeen matkustimme vielä Alexanderplazille lataamaan mulle oma matkustuskorti, Fahrkarte. Tämä ei kuitenkaan loppujen lopuksi ollut kovin helppoa. Koppi, jossa otin passikuvia ei toiminut ja varasti kaksi euroa ylimääräistä. Kun kuitenkin viimein saimme kuvat, täti lipunmyynnissä ei ollut kovin halukas myymään Katharinelle matkustuskorttiani opiskelijahintaan. Tarpeeksi kauan väitettyään vastaan Katharine sai ostettua lipun ja pääsin asettumaan aloilleni.

Mun kotipysäkki

Ihan asuntolan vieressä sijaiteva muurin muistomerkki.

Päivä oli ollut väsyttävä, sillä olin herännyt kolmelta aamulla, vain parin tunnin yöunien jälkeen, joten menin hetkeksi nukkumaan asunnolle päästyäni. Unet vähän venyivät ja lopulta olin nukkunut reilun neljän tunnin päiväunet. Sinä aikana Iranilainen naapurini oli koputtanut oveeni, ja olisi pyytänyt syömään hänen kanssaan, mutta nukuin tämän ohi. Ovellani oli käynyt myös muutama samassa talossa asuva Leonardo -projektiin kuuluva, mutta en ollut avannut ovea:))) Tapasin heidät kuitenkin myöhemmin, ja sovimme yhteisestä illallisesta. Tapasimme illalla kahdeksan maissa ja menimme syömään kivaan perinteiseen saksalaiseen ravintolaan lähelle Alexanderplazia. Meitä oli joku kymmenkunta, ja kaikki kuuluivat projektiin, paitsi hauska pieni intialianen mies, joka oli vain jonkun naapuri ja oli tullut mukaan. Oli tosi hauskaa ja sai vähän kuvaa mistä projektissa oli kyse ja millaisiin töihin muut olivat päässeet. Paikalla oli suomalaisia, minä ja kaksi muuta, italialaisia, espanjalaisia ja ranskalaisia. Projektissa on myös englantilaisia, mutta he eivät ollee paikalla. Lopulta päädyttiin kahden maissa kotiin ansaituille yöunille.

Ravintolassa

suomalainen Veera

Sunnuntaina kävelin vähän lähikaduilla ja yritin löytää hyvää nettikahvilaa ja kuntosalia, johin voisi ottaa kortin. Lähellä oli paljon kivoja kahviloita ja ravintoloita, joten harmitti kun olin asuntolalla syönyt jo Aldista ostamaani mysliä. No säästyi ainakin rahaa!! Olimme sopineet Leonardoporukan kanssa treffit puoli kahdelta, ja suuntanamme oli keskitysleiri lähellä Berliiniä. Odotin innolla museota, sillä se kuulosti niin mielenkiintoiselta, mutta paikanpäällä saimme kuulla, että kierroksen pitäjä oli kipeänä ja se oli peruttu. Se oli vähän sääli, mutta ehkä palaamme sinne vielä kolmen kuukauden aikana. Jatkoimme Kottbusser Torin alueelle etsimään ruokapaikkaa. Päädyimme persialaiseen ravintolaan. Söin ekaa kertaa elämässäni persialaista ruokaa! Kaikkien ruuat koostuivat lähinnä riisistä ja kasviksista, itse otin annoksen missä oli karpaloita, riisiä ja kanaa, mutta se ei ollut erikoisen herkullinen. Persialainen ruoka ei herättänyt minussa mitään suuria tunteita, ehkä pitää joskus kokea joku laadukkaampi ravintola kunnon kokemuksen saamiseksi. Kävimme kotona kääntymässä, otin lyhyet päiväunet, ja sitten päädyimme lähellä olevaan italiaiseen kahvilaan, Se oli erittäin suloinen ja italialaiset tyttömme sanoivat, että paikka oli suoraan kuin italiasta. Yhden päivän aikana tuli koettua monta kulttuuria siis!

Jättitiramisu italialaisessa kahvilassa

Maanantaina, tänään, luvassa oli kielikoulun aloitus. Lähdimme Brunnenstrasselta vähän vaille kahdeksan aamulla. Matkustin yhdessä samassa talossa asuvan italialaisen tytön kanssa, joka oli töissä organisaatiossa. Tapasimme Veera ja Chiaran metroasemalla, sillä he asuvat toisessa organisaatiossa, ja menimme yhdessä kouluun. Aluksi meidät testattiin, jotta heidän olisi helpompi sijoittaa meidät tasoryhmiin. Kirjallisen kokeen jälkeen sijoituin B1 -ryhmään, jossa oli kaksi poikaa Turkista ja kaksi tyttöä, toinen oli Australiasta ja toinen Liettuasta. Koulu kesti neljä tuntia ja siihen kuului yksi 15 minuutin tauko. Koulu oli tosi tosi hyvä, ja jo neljän tunnin jälkeen tuntui, että saksani oli parantunut hirmuisesti. Kahdessa viikossa voi tapahtua ihmeitä!!! Koulun jälkeen menimme toimistolle käymään, ja hoidimme käytännönasioita Katharinan kanssa.

 

Kielikoulun piha

 

Toimistolta suunnistimme kauppakeskus Gesundbrunneen, sillä monia perusjuttuja puutti huoneistamme. Ostoslistallani oli suihkutossut, sillä suihkussa oli paljon tummia karvoja. Veikkaan niitä naapurini rintakarvoiksi. Myös käsisaippua ja leivinpaperi olivat listalla, ja ne löytyivät hyvin halpakauppa Aldista. Kauppakeskuksesta suunnistimme nettikahvilaan suurten kassiemme kanssa. Internettiä minulla ei vielä ole, enkä luultavasti hankikaan sitä asunnolle, vaan kännykkän. Laskelmiemme mukaan se tulee halvemmaksi. Nyt on kuitenkin aika vielä kotitehtäville, joita tuli paljon!!! Tervetula käymään kaikki joilla on aikaa ja halua, Berliini on kiva!

Menossa Knaipeen

 

 

 

 

 

Viimeinen päivä

Tänään on siis lähdön aatto, ja paljon olisi vielä tehtävää. Eilen oli tarkoitus pakata vähän enemmänkin, mutta laiminlöin velvollisuuksiani. Ihan tietoisesti siirsin väistämätöntä seuraavalle päivälle. Eilen oli kuitenkin ystävänpäivä ja penkkaritkin vielä. Illalla oli myös ystävien kanssa jo aikaisemmin sovittu viini-ilta. Myös Börs -yökerhossa pyörähtäminen oli ihan hauskaa, eikä ilta venynyt liian myöhään, mutta nyt olisi siis pakko viimeinkin pakata kaikki tavarat laukkuun ja valmistautua lähtöön ihan fyysisestikin.




Tilanne nyt

Toisin kuin moni minut tunteva voisi kuvitella, laukkuni on puoliksi tyhjillään vielä.Vaatekaapista ei vaan tunnu millään löytyvän niitä luottovaatteita, jotka sopisivat kaiken kanssa. Kyllä laukun sisältö alkaa kuitenkin pikkuhiljaa muotoutua. Kirjat ovat muodostuneet ehkä suurimmaksi ongelmaksi. Tekisi mieli ottaa mukaan monta saksan kirjaa, viisikiloinen sanakirja, pääsykoekirja ja useita romaaneja.. Kolmen kuukautta on kuitenkin lyhyt aika, joten ehkä olisi aika taipua johonkin kompromissiin itseni kanssa. Pääsykoe on kuitenkin ehdottomasti tärkeyslistan kärjessä, joten ehkä romaanit jäävät kotiin odottamaan.

Aika alkaa käydä vähiin, sillä myös tälle päivälle on varattu ohjelmaa. Tiedossa on vielä perheen kanssa läksiäisateria ravintolassa sekä ystävien hyvästelyä. Nyt on siis todellakin aika toimia. Lähtöön on joku 14 tuntia. Aika villiksi menee touhu.


Jee blogi!

Olen lähdössä vähän alle kolmeksi kuukaudeksi Berliiniin työharjoitteluun. Olen menossa nuorisojärjestö allianssin kautta ja ohjelma on nimeltään Improving Intercultural Competence, eli siis ILE, joka toimii EU:n Leonardo da Vinci -projekin alla. Oleskelun kesto on 11 viikkoa, josta muutama ensimmäinen viikko on kielikurssia. Päätin perustaa blogin, jotta voisin kirjoitella ajatuksiani vähän ylös ja myös sen takia, että ystävät/läheiset/ketkä vaan saisivat kurkata vähän elämääni Berliinissä.

Lähtö on siis lauantaina 16.2, konkreettisesti ylihuomenna. Tosin lähden Turusta kohti Helsinki-Vantaan -kenttää klo 4 aamulla, joten voisi melkein kuvitella, että lento olisi jo huomenna. Jännitin vielä viime viikolla lähtöä jonkin verran. Varmaankin siksi, että tiesin melko vähän siitä mihin olin joutumassa, tai tässä tapauksessa kyllä pääsemässä. Lähetin viime viikolla sähköpostia toiselle projektiin osallistuneelle henkilölle, joka oli ehtinyt viettämään jo reilun kuukauden Berliinissä. Onnekseni hän vastasi nopeasti ja sain tällä viikolla, lähtöviikollani, tietää jo vähän mitä odottaa. Jännitin ehkä eniten sitä, että soluhuoneeni olisi jossain kaukana Berliinin keskustan vilinästä ja myös sitä, että kuinka paljon muita projektiin osallistuneita olisi samaan aikaan Berliinissä. Sain kuitenkin kuulla, että asumus on mainiolla paikalla ja ihmisiä on paljon ja vielä monesta maasta!! Eli nyt täytyy ainoastaan huolehtia pakkaamisesta, vaikka sekin on jo melko hyvissä kantimissa. Vielä on hetki aikaa hyvästellä läheisiä ja viettää aikaa ystävien kanssa, jonka jälkeen seikkailu jo alkaakin! Jee pian Brunssi on Berliinissä!