Berliinissä vihdoin!

Saavuin Berliiniin jo lauantaina, mutta niin paljon on tapahtunut, etten ole ehtinyt ollenkaan kirjoittaa kuulumisiani. Eli siis, saavuin lauantaina, joskus siinä kello 9 jälkeen, Finnairilla Tegelin kentälle Berliiniin, missä eräs organisaation työtekijöistä oli vastassa. Katharina puhui heti kanssani saksaa, mikä oli aikamoinen shokki, mutta ihan hyvin ymmärsin häntä. Puheen tuottaminen oli vain vielä kovin vaikeaa. Menimme yhdessä bussilla ja metrolla tulevaan asuinpaikkaani Brunnenstrasselle. Katharina selitti vähän asuntolan käytännöistä ja näytti paikkoja. Sen jälkeen matkustimme vielä Alexanderplazille lataamaan mulle oma matkustuskorti, Fahrkarte. Tämä ei kuitenkaan loppujen lopuksi ollut kovin helppoa. Koppi, jossa otin passikuvia ei toiminut ja varasti kaksi euroa ylimääräistä. Kun kuitenkin viimein saimme kuvat, täti lipunmyynnissä ei ollut kovin halukas myymään Katharinelle matkustuskorttiani opiskelijahintaan. Tarpeeksi kauan väitettyään vastaan Katharine sai ostettua lipun ja pääsin asettumaan aloilleni.

Mun kotipysäkki

Ihan asuntolan vieressä sijaiteva muurin muistomerkki.

Päivä oli ollut väsyttävä, sillä olin herännyt kolmelta aamulla, vain parin tunnin yöunien jälkeen, joten menin hetkeksi nukkumaan asunnolle päästyäni. Unet vähän venyivät ja lopulta olin nukkunut reilun neljän tunnin päiväunet. Sinä aikana Iranilainen naapurini oli koputtanut oveeni, ja olisi pyytänyt syömään hänen kanssaan, mutta nukuin tämän ohi. Ovellani oli käynyt myös muutama samassa talossa asuva Leonardo -projektiin kuuluva, mutta en ollut avannut ovea:))) Tapasin heidät kuitenkin myöhemmin, ja sovimme yhteisestä illallisesta. Tapasimme illalla kahdeksan maissa ja menimme syömään kivaan perinteiseen saksalaiseen ravintolaan lähelle Alexanderplazia. Meitä oli joku kymmenkunta, ja kaikki kuuluivat projektiin, paitsi hauska pieni intialianen mies, joka oli vain jonkun naapuri ja oli tullut mukaan. Oli tosi hauskaa ja sai vähän kuvaa mistä projektissa oli kyse ja millaisiin töihin muut olivat päässeet. Paikalla oli suomalaisia, minä ja kaksi muuta, italialaisia, espanjalaisia ja ranskalaisia. Projektissa on myös englantilaisia, mutta he eivät ollee paikalla. Lopulta päädyttiin kahden maissa kotiin ansaituille yöunille.

Ravintolassa

suomalainen Veera

Sunnuntaina kävelin vähän lähikaduilla ja yritin löytää hyvää nettikahvilaa ja kuntosalia, johin voisi ottaa kortin. Lähellä oli paljon kivoja kahviloita ja ravintoloita, joten harmitti kun olin asuntolalla syönyt jo Aldista ostamaani mysliä. No säästyi ainakin rahaa!! Olimme sopineet Leonardoporukan kanssa treffit puoli kahdelta, ja suuntanamme oli keskitysleiri lähellä Berliiniä. Odotin innolla museota, sillä se kuulosti niin mielenkiintoiselta, mutta paikanpäällä saimme kuulla, että kierroksen pitäjä oli kipeänä ja se oli peruttu. Se oli vähän sääli, mutta ehkä palaamme sinne vielä kolmen kuukauden aikana. Jatkoimme Kottbusser Torin alueelle etsimään ruokapaikkaa. Päädyimme persialaiseen ravintolaan. Söin ekaa kertaa elämässäni persialaista ruokaa! Kaikkien ruuat koostuivat lähinnä riisistä ja kasviksista, itse otin annoksen missä oli karpaloita, riisiä ja kanaa, mutta se ei ollut erikoisen herkullinen. Persialainen ruoka ei herättänyt minussa mitään suuria tunteita, ehkä pitää joskus kokea joku laadukkaampi ravintola kunnon kokemuksen saamiseksi. Kävimme kotona kääntymässä, otin lyhyet päiväunet, ja sitten päädyimme lähellä olevaan italiaiseen kahvilaan, Se oli erittäin suloinen ja italialaiset tyttömme sanoivat, että paikka oli suoraan kuin italiasta. Yhden päivän aikana tuli koettua monta kulttuuria siis!

Jättitiramisu italialaisessa kahvilassa

Maanantaina, tänään, luvassa oli kielikoulun aloitus. Lähdimme Brunnenstrasselta vähän vaille kahdeksan aamulla. Matkustin yhdessä samassa talossa asuvan italialaisen tytön kanssa, joka oli töissä organisaatiossa. Tapasimme Veera ja Chiaran metroasemalla, sillä he asuvat toisessa organisaatiossa, ja menimme yhdessä kouluun. Aluksi meidät testattiin, jotta heidän olisi helpompi sijoittaa meidät tasoryhmiin. Kirjallisen kokeen jälkeen sijoituin B1 -ryhmään, jossa oli kaksi poikaa Turkista ja kaksi tyttöä, toinen oli Australiasta ja toinen Liettuasta. Koulu kesti neljä tuntia ja siihen kuului yksi 15 minuutin tauko. Koulu oli tosi tosi hyvä, ja jo neljän tunnin jälkeen tuntui, että saksani oli parantunut hirmuisesti. Kahdessa viikossa voi tapahtua ihmeitä!!! Koulun jälkeen menimme toimistolle käymään, ja hoidimme käytännönasioita Katharinan kanssa.

 

Kielikoulun piha

 

Toimistolta suunnistimme kauppakeskus Gesundbrunneen, sillä monia perusjuttuja puutti huoneistamme. Ostoslistallani oli suihkutossut, sillä suihkussa oli paljon tummia karvoja. Veikkaan niitä naapurini rintakarvoiksi. Myös käsisaippua ja leivinpaperi olivat listalla, ja ne löytyivät hyvin halpakauppa Aldista. Kauppakeskuksesta suunnistimme nettikahvilaan suurten kassiemme kanssa. Internettiä minulla ei vielä ole, enkä luultavasti hankikaan sitä asunnolle, vaan kännykkän. Laskelmiemme mukaan se tulee halvemmaksi. Nyt on kuitenkin aika vielä kotitehtäville, joita tuli paljon!!! Tervetula käymään kaikki joilla on aikaa ja halua, Berliini on kiva!

Menossa Knaipeen