Noniin! Nyt on siis mennyt kaksi viikkoa Berliinissä!! Piti jo muutama päivä sitten keräillä ajatuksiani tänne, mutta tietokone olikin toista mieltä, eikä ollut ollenkaan yhteistyökykyinen. Tosi nopeasti on mennyt, tuntunut ihan vain muutamalta päivältä. Jotkut elämän reaaliteetit kuitenkin muistuttavat, että ihan 14 päivää on täällä vietetty. Ei ole yhtään puhtaita vaatteita, on pitänyt joka päivä pestä pyykkiä, mutta en ole vieläkään pessyt. Olen kerran vienyt roskat. Roskapussi odottaa ovenpielessä, mutta koskaan ulos mennessä se ei tartu mukaan kuitenkaan.. Olen tavannut muutkin kuin iranilaisen naapurini ainakin kahdesti. Lempimyslikin on jo löytynyt kaupasta.
 |
| East Side Gallery - Pätkä muuria, johon on tehty mainioita taideteoksia. |
 |
| Markkinat Mauerparkissa, tarjolla oli kaikkea vaatteista ruokaan. Sää oli vain vähän kurja. |
 |
| East Side Gallery - se tunnetuin teos |
Paljon on tapahtunut! Sunnuntaina käytiin kirpputorimarkkinoilla Mauerparkisa, ja sinne pitää mennä uudestaankin, seuraavaksi kuitenkin kun on vähän lämpimämpi. Kielikoulu on ohi, ei enää ollenkaan aktiivista opiskelua, vaan käytännönsaksaa töissä. Ostin kyllä kielioppikirjan, joka on täynnä harjoituksia, joten ehkä opin vielä jotain. Juhlistimme kielikoulun päästöstä yhdessä luksusjäätelöpaikassa Postdamerplatzilla. Jäätelö oli aivan liian iso ja kallis, mutta eilinen ravintolassakäynti tasoitti tilannetta, sillä tarjoilija unohti ottaa maksun minulta... :)) Olin tiistaina työhaastattelussa TIC -nimiseen turisti- ja kulttuuri-infoon.(Olin vähän aikaisin menossa haastatteluun, joten etsin kahvilaa toimiston ympäristöstä. Siellä oli kuitenkin vain Biergarteneita. Ajattelin olisiko saksalaista mennä suoraan kaljalta työhaastatteluun. Luovuin kuitenkin ajatuksesta kun löysin sittenkin kahvilan lähistöltä, ja join vain tuorepuristettua porkkanamehua:D:D) Haastattelu meni ihan mukavasti. Haastattelija puhui pelkkää saksaa ja ymmärsin ihan hyvin, puhuminen on vain vähän vaikeaa. Hän kysyi jos voisin jo tällä viikolla aloittaa, en kyllä oikein tajunnut miksi, mutta kuitenkin olen ollut töissä jo kaksi kertaa tällä viikolla koulun jälkeen. Ymmärrän työtekijöitä hyvin ja kaikki, jotka olen tavannut ovat olleet erittäin mukavia. Paljon on kuitenkin opittavaa! Asiakkaiden kysymykset koskevat enimmäkseen tulevia konsertteja ja näyttelyjä, joten pitäisi olla hiukan ajan tasalla. Olen kuitenkin erittäin iloinen työstä, sillä opin tuntemaan Berliiniä ihan toisella tavalla työskennellessäni tuolla. Ja menen myös tänään töihin! Jee jee!
Eilen käytiin erittäin erikoisessa museossa. Lapsille tarkoitetussa "soivassa museossa". Museossa oli erilaisia soittimia: rumpuja, puhallinsoittimia, erilaisia viuluja ja trumpetteja. Soittimia sai vapaasti kokeilla ja henkilökunta neuvoi miten niitä soitettiin. Jos jollain herää kysymys, että miksi me oikein sinne menimme ,niin siksi koska eräs Leonardo -projektissa oleva työskentelee tässä kyseisessä museossa. Loppujen lopuksi se oli kyllä erittäin hauskaa!! Lapsia oli joku miljoona ainakin, ja kaikki olivat ihan täpinöissä juoksemassa, itkemässä ja kriminalisoimassa soittimia. Sääli käy kyllä vähän ystäväämme, joka joutuu kuuntelemaan sitä melua joka päivä. Pari tuntia oli ihan hauska soitella kaikkea ja katsoa ihan sekavia lapsia, mutta joka päivä.. No way.
 |
| Antauduttiin todella musiikille |
Täällä Berliinissä kevät on jo tuloillaan! Vähän ainakin. Täällä ollessani olen nähnyt auringon varmaan kaksi kertaa vilaukselta, mutta perjantaista lähtien taivas on ollut kirkas ja aurinko on todellakin paistanut! Olen luopunut villasukista, joita olen tähän asti käyttänyt antaumuksella. Kerrospukeutuminenkin on vähän jäänyt, sillä ei ole enää yhtään niin kylmä. Varmaankin +7 astetta täällä, mutta jäätävä tuuli kuitenkin. Se on varmaankin joku Berliinijuttu se tuuli.
Perjantaina oltiin katsomassa livekonserttia Hermannstrassella. Tai no siis, Veeran tuttu soitti bändinsä kanssa kahvilan takahuoneessa. Konsertti oli mielenkiintoinen, yhtyeessä oli kitaristi, rumpali ja joku puhallinsoitin, en tiedä mikä.. Musiikki oli tosi taiteellista, ja rumpalilla ei kyllä ollut mitään rajoja. Hän selvästikin vei rumpujensoiton aivan uudelle tasolle folioineen ja jalkatekniikoineen. Tästä paikasta jatkoimme Kreuzbergiin klubille, jossa oli rockilta. En tiennyt olevani "rockihminen", mutta klubilla oli hauskaa ja musiikki oli hyvää. Ehkä liikaa Ramsteinia, mutta muuten oikein mukavaa.Sisään maksoi vain kolme euroa, joten sehr gut!
 |
| Bändi soittamassa Kusskusscafessa |
 |
| Veera, minä ja Guenia |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti