Monenlaista musaa

Tänään vietän sunnuntaita töissä, mutta se ei haittaa, sillä kaikki on muutenkin kiinni tänään. Sunnuntaisin Berliinissä kuuluu käydä brunssilla, museoissa ja ehkä markkinoilla, mutta muuten on kyllä kaikki paikat kiinni täällä suurkaupungissa. Vähän oudolta tuntuu, sillä on kuitenkin tottunut siihen, että sunnuntaina pääsee edes kauppaan. Saksassa ei kuitenkaan pääse.

Viime viikolla käytiin Stasimuseossa, kun muutamalla muullakin oli vapaapäivä viikolla. Se oli tosi mielenkiintoinen ja iso myös. Vähän liikaa oli ehkä luettavaa saksaksi, mutta ihan ymmärrettävää, sillä museossa kuitenkin oltiin. Muut vierailijat olivat erittäin huvittavia. Sillä he olivat kaikki etelä-saksalaisia, bayerilaisia ja pukeutuneet kansallisasuihin. Kaikilla oli sulkahatut ja liivit ja kaikki. He olivat myös suuri nähtävyys museossa minulle.Keskiviikkona käytiin työkaverin kanssa myös konsertissa. Illalla oli Stereophonicsin keikka Kultubrauereissa, missä siis myös työskentelen. Juteltiin konsertin poken kanssa, kun he alkoivat järjestellä konserttia täällä, ja hän lupasi päästää meidät sisään ilmaiseksi. Ikinä ennen en ollut kuullut kyseisestä bändistä, mutta olihan se hyvä. Nyt taidan olla vähän fanikin jo.

Perjantaina tehtii ruokaa yhdessä ja hengailtiin toisessa asuntolassa Weddingissä. Se oli tosi kivaa, sillä paljon käydään ulkona syömässä, niin oli kiva isolla joukolla tehdä ruokaa. Italialaiset vastasivat menüstä ja tarjolla oli kuskusta ja vihanneksia sekä bruschettoja,ja illemmalla oli vielä vodka-appelsiinimenudrinkit, kaikki tämä 3,50 e/hlö. Ei paha. Muut jatkoivat vielä Berliinin yöhön, mutta luovutin ja menin kotiin, sillä seuraavana päivänä oli töitä. Lauantaina illalla maistoimme Berliinin parhaimmiksi kehutut falafelit Friedrichshainissa ja katselimme vähän ympärillemme alueella. Friedrichshainissa on aivan mahtava hylätty tehdasalue, missä on klubeja ja baareja ja muutama ravintolakin. Kun alueen ohi kävelee, ei tiedä yhtään, että siellä voi olla jotain. Alue vaikuttaa vain hylätyltä paikalta, joka on täynnä graffiteja. Kävelin tehdasalueen ohi viime viikolla päivällä, enkä tajunnut yhtään, että kyseessä oli se paljonpuhuttu bailupaikka. Kävimme yhdellä Clubilla kääntymässä, ja tämä alue oli kyllä sellainen, että täytyy uudelleenkin nähdä.

Tänään aamulla sain kokea nautinnollisen herätyksen. Indonesialainen naapurini soitti kovaa ennen kahdeksaa aamulla jotain soitinta. Ei kitaraa, eikä bassoa, vaan varmaankin jotain niiden kaltaista kansallissoitinta. Hän myös selvästikin harjoitteli jotain, sillä hän toisti samaa rimputusta uudelleen ja uudelleen. Pidän musiikista ja arvostan suuresti ihmisiä, jotka soittavat jotain ja näkevät vaivaa harrastuksensa eteen. Tämä oli kuitenkin vähän liikaa. Naapurini soittaa joskus kitaralla James Bluntia ja laulaa ja Coldplaytakin hän on soittanut, se on erittäin mukavaa ja kuuntelen tätä ihan innoissani seinän takana. Kansallissoittimet hän voisi kuitenkin jättää kotiin, tai sitten ottaa vähän rauhallisemmin. Tänään aamulla pelkkä indonesialainen kansallissoitto ei riittänyt, vaan iranilainen naapurini pisti popin täysille yhdeksän maissa kostaakseen indonesialaiselle. Joten siis yhdeksältä asunnossamme oli täysi meno päällä. Onneksi olin muuutenkin menossa töihin, eikä ollut vapaa viikonloppu. Silloin ei olisi hyvä heilunut.Tällaista meininkiä tänään Brunnenstraßella neloskerroksessa.